Tag: sairastaminen

Kuolemasta

Mua ei ennen pelottanut kuolema mitenkään hirveän merkittävästi. Ei ainakaan silleen “aktiivisesti”, tavalla joka tekisi musta kotiin jäävän itkijän, kuten iso osa ihmisistä olettaa multa, kuullessaan mun sairaudesta ja millainen se on. Eikä siinä ole mitään väärää jos hautautuu kotiin itkemään asioita, se voi ehkä olla se ns. normaalein reaktio kun päin pläsiä tulee jatkuvasti lähinnä huonoja uutisia. Mä en vaan ollut sellainen, en … [Lue lisää Kuolemasta]

Valvovan tilitys

Viime yö on tullut pitkälti valvottua. Oon nukkunut yhteen laskettuna pari tuntia, koomannut senkin edestä, ja sammuin sohvalle päikkäreille. Istuskelin eilen illalla ja uudestaan yöllä partsilla, kun lämmöt hellitti etten ollut ihan hikipäissäni koko ajan. Joudun murehtimaan taas kuntoutusasioiden byrokratiaa, oikea lappu tai täppä jossain, sit odottelua peukkujen päällä istuen.. Peläten oman kävelykyvyn puolesta. Selkään ja lonkkaan meinaan alkaa muodostuu tietyt alueet, joihin sattuu … [Lue lisää Valvovan tilitys]

Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?

Pyörätuoli. Siis oikeasti, pyörätuoli? Mitä pyörätuolista tulee mieleen? No, invalidi. Ihan ensimmäisenä. Asia jota oon kammonnut, koska kammosin aikoinaan myös tuota rollaattoria, joka nyt taas on päivittäinen apuväline, johon tukeudun kuin vanhaan kaveriin. Sitä se rupeaa olemaankin, koska ilman en pärjää. Tasapaino on sen verran heikentynyt, että tarvitsen sen rollan kautta, jaksaminen on järkkynyt koska kasvain ja/tai sädehoito painaa tai on tuhonnut jotain oleellista … [Lue lisää Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?]

Defy the odds

Yksi vuosi lisää. 32 vuotta tulee täyteen, mutta tunnen itteni kaikkea muuta kuin ”aikuiseksi” jonka tältä iältä olettaisin, tai sitten olettaisin jos mun elämä muistuttais millään tapaa jotain vähän ns. normaalimpaa. Lähdin ensin luonnostelemaan, miltä mun elämä olisi näyttänyt jos syöpä ei olis astunut kuvioihin, tai olisin selättänyt sen alkuvuosina, uhraten siihen max 3-4 vuotta, mielellään tietenkin jopa vähemmän. Mutta 4 vuottakin olisi ollut … [Lue lisää Defy the odds]

Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle

Koirien kanssa olen joskus ikäänkuin koittanut pelata koirille tarkoitettua bumerangia, mutta en koskaan ajatellut itse olevani se bumerangi. Pääsin syöpikseltä torstaiaamupäivästä, kävin heti perään allergiakeskuksessa ihonhoitoajalla, eli sain jeesiä tän poloisen ihoni kanssa, raapaleita, rupia, haavoja, you name it I got it, niin näiden kanssa jeesiä eli tarkistettiin tila (ei infektiota, pelkästään kudosnestettä), putsailua, rasvailua, ja lopuksi lääkesukat paikoilleen. Oli hyvä olo kun pääsin … [Lue lisää Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle]

The Actual, Literal Ugly Truth

Ei yhtä ongelmaa ilman sen mukana tulevia kumppaneita, näinhän se tuntuu mun kohdalla menevän. Ei riitä että kutina on ollut aivan kamalaa suuresta kortisoni annoksesta huolimatta (eli ei auta kutinaan), vaan ihon raatelun lisäksi on ilmennyt vakavampaa oiretta: iho ei parane, raapaleet muuttuvat jopa ammottaviksi avohaavoiksi, sekä myös kovasti yrittävät infektoitua. Mutta, ei siinä kaikki! Syytä näille oireille on jouduttu hakemaan ihan lääkärin kautta, … [Lue lisää The Actual, Literal Ugly Truth]

No se kortisoni..

Kortisoni – hyvä ja paha lääke. Tarkastellaanpa sitä, miten tämä kaikkia puhuttava kortisoni ilmenee mulla: + saattaa auttaa kontrolloimaan mun oireita, jotka ~80% varmuudella johtuu Mollukkasta. Eli mulle poikkeuksellisen nopea kasvusta kasvainta – tämän kasvainturvotukseen, jotta jalat pysyy alla+ kuten yllä, toimintakyky (olin taas matkalla takaisin rollaattorin uhriksi, jos tilanne olisi pahentunut)+ välillä saan pieniä energiasysäyksiä jolloin yritän puuhastella ahkeraan käsitöiden parissa! – 60mg … [Lue lisää No se kortisoni..]

%d bloggaajaa tykkää tästä: