Avainsana: ajatuksia

Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?

Pyörätuoli. Siis oikeasti, pyörätuoli? Mitä pyörätuolista tulee mieleen? No, invalidi. Ihan ensimmäisenä. Asia jota oon kammonnut, koska kammosin aikoinaan myös tuota rollaattoria, joka nyt taas on päivittäinen apuväline, johon tukeudun kuin vanhaan kaveriin. Sitä se rupeaa olemaankin, koska ilman en pärjää. Tasapaino on sen verran heikentynyt, että tarvitsen sen rollan kautta, jaksaminen on järkkynyt koska kasvain ja/tai sädehoito painaa tai on tuhonnut jotain oleellista … [Lue lisää Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?]

Ennen, nyt & sitten

Lupasin puhua tulevaisuudesta, peloista ja toiveista. Kun mietin eteenpäin, tai yritän miettiä, joka toinen päivä tai vaikka puolipäivä, tuntuu että eihän mulla mitään ”oikeata” tulevaisuutta ole, ja sitten taas toinen puolisko sanoo, että tottakai sulla on, sä elät tätä hetkeä joten sulla on mennyt, tämä hetki sekä tulevaisuus. Eteenpäin näkeminen taas on toinen asia. Mun luona on käynyt viimeisen n. 2 viikon sisään tosi … [Lue lisää Ennen, nyt & sitten]

Defy the odds

Yksi vuosi lisää. 32 vuotta tulee täyteen, mutta tunnen itteni kaikkea muuta kuin ”aikuiseksi” jonka tältä iältä olettaisin, tai sitten olettaisin jos mun elämä muistuttais millään tapaa jotain vähän ns. normaalimpaa. Lähdin ensin luonnostelemaan, miltä mun elämä olisi näyttänyt jos syöpä ei olis astunut kuvioihin, tai olisin selättänyt sen alkuvuosina, uhraten siihen max 3-4 vuotta, mielellään tietenkin jopa vähemmän. Mutta 4 vuottakin olisi ollut … [Lue lisää Defy the odds]

”Slo-mo” & osastolle paluu

Mikä on viimeisimmän osastolla kiidätyksen tarkempi syy ja tapahtumat? No, nyt pääset lukemaan juurikin siitä! Olen aloitellut tätä postausta jo aikaisemmin, joten aikaa ja tapahtumia mahtuu jo hyvän määrä sitten tämän keikan. Mielenterveyttä taas koetellaan, ihan kuin se ei olisi muutenkin tarpeeksi ahtaalla tällä hetkellä. Jouduin palaamaan osastolle häntä koipien välissä, jälleen kerran ’lanssin kyydillä, joskin tällä kertaa onneksi vain siksi, ettemme isän kanssa … [Lue lisää ”Slo-mo” & osastolle paluu]

Korona-arki jatkuu

 “Ajoissa nukkumaan, kerrankin väsyttää oikeaan vuorokauden aikaan!” Paskanmarjat. No, ainakin yritin. Hampaita pesemässä ennen kello 24 lyömää ja muita iltatouhuja, olisin about 00.35 sängyssä, luuri hiljaiselle, herätys aamulle, valot pois ja unten maille. Mmmmm…. EI. Ei toimi. Oon “luotsannut liikaa toivetta” tähän ilmiöön tälle illalle, että se vaan yksinkertaisesti sabotoi itsensä. Aikaisemmin tuntemani väsymys kaikkoaa, kaikenlaisia ajatuksia pulpahtaa pintaan ja juurikin kaikkea ihan tyhmää … [Lue lisää Korona-arki jatkuu]

No se kortisoni..

Kortisoni – hyvä ja paha lääke. Tarkastellaanpa sitä, miten tämä kaikkia puhuttava kortisoni ilmenee mulla: + saattaa auttaa kontrolloimaan mun oireita, jotka ~80% varmuudella johtuu Mollukkasta. Eli mulle poikkeuksellisen nopea kasvusta kasvainta – tämän kasvainturvotukseen, jotta jalat pysyy alla+ kuten yllä, toimintakyky (olin taas matkalla takaisin rollaattorin uhriksi, jos tilanne olisi pahentunut)+ välillä saan pieniä energiasysäyksiä jolloin yritän puuhastella ahkeraan käsitöiden parissa! – 60mg … [Lue lisää No se kortisoni..]

SYÖPÄLÄINEN & KORONA

Niin, mitäpä tässä, riskiryhmäläinen moi. Kuulun siihen riskiryhmään, jonka tila on varsin akuutti jos korona sattuisi kohdalle. Hengitystieinfektiot ja -ongelmat olisivat tosi riskejä, kun mulla on vaan tämä 1 keuhko eikä sekään pelitä 100%. Immuniteetti on myös sen verran heikko, että korona voisi melkeinpä vaan rullata punaisen maton, ja kävellä sisään. Niinpä mun sosiaaliset ympyrät ovat pienentyneet entisestään, koska lähipiiristä löytyy potentiaalisesti altistuneita (kaikki … [Lue lisää SYÖPÄLÄINEN & KORONA]

Selfieahdistus, tai niin luulin

Selfiet on ollut mulle vaikea juttu jo hyvän aikaa, noin vuoden aktiivisesti siinä mielessä että käyn päässäni tosi ruoskivaa ja kriittistä itsepuhelua. Mutta hyvin voi puhua ainakin parista vuodesta, kun selfiet on aiheuttanut pään vaivaa, ja muiden ottamat kuvat tai ryhmäselfiet on aiheuttanut lähinnä pakokauhua, ja kuvasta poistumista.  Selaan vanhoja kuvia ja mietin, että olinpa joskus noinkin nätti hyvänä päivänä, kasvot ei ollut pullataikinaa … [Lue lisää Selfieahdistus, tai niin luulin]

Mind, body & spirit – kokonaisvaltainen hyvinvointi?

”Dear cancer.. fuck you” -postaus sai aika paljon reaktioita. Kun kirjoitin sitä, muistelin mitä oli tapahtunut minäkin vuonna, tai kun menin sekaisin laskuissa, välillä oli todella kurkkua kuristava olo, paha olo. Mutta sen kaiken oli päästävä ulos musta. Enkä voinut kirjoittaa sitä positiivisemman sävyistä postausta, jota olin aikaisemmin suunnitellut, koska tämä asia vain pulpahti pintaan ajatuksissa kerta toisensa jälkeen. Miksi tällä kaikella on nyt, … [Lue lisää Mind, body & spirit – kokonaisvaltainen hyvinvointi?]

DEAR CANCER,

..fuck you. 10 vuotta.3 relapsia.2 feikkiä puhdasta CT:tä.1 keuhko jäljellä. 2 kertaa hiukseni menettänyt ja uudelleen kasvattanut.2 äärimmäisen vakavaa vähälti piti -kuoleman tilannetta.→ Kummatkin vähältä piti -tilanteet olivat vakavia keuhkokuumeita.Lukematon määrä päiviä ja öitä kolmessa eri sairaalassa.2 uutta vakavaa ruoka-aineallergiaa, joita ei pysty selittämään kuin syöpähoidoista johtuneita vaikka en ole koskaan käynyt läpi allogeenistä tai autologista kantasolusiirtoa.Päälle tusina erilaisia syöpälääkkeitä.5 vuotta suunnilleen työkyvyttömyyseläkkeellä.5 vuotta … [Lue lisää DEAR CANCER,]

Jussin jälkeen

Pieni tauko. Ja juhannuskin. Rauhallinen kaupunkijuhannus, joka meinasi hyvää ruokaa, rannalla piipahdusta – itse tosin vain kahlasin koirien kanssa, jotka suureksi yllätykseksi lähti kahlaamaan ja vähän uimaankin ominpäin, ja Leo olisi varmaan uinut pidemmällekin poikkiksen perässä jos olisin uskaltanut antaa mennä. Pienempänä nää kaks ei välittänyt uimisesta lainkaan, ja nyt kävelivät perässä järveen, hassua. Oon tässä välissä niin paininut nukahtamisvaikeuksien kanssa, että kirjoittaminenkin on … [Lue lisää Jussin jälkeen]

Sudenkuoppa

Päälle 2 kuukautta kun pääsin pois sairaalasta, siihen vähän reilu kuukausi päälle eli pyöreästi 3,5kk kun terveys alkoi salakavalasti reistailla, maaliskuun puolen välin jälkeen ja ennen kuun vaihdetta olin jo sairaalassa, pysyvästi. Mitkä on ajatukset nyt? Luotto omaan pidemmän ajan jaksamiseen on täynnä halkeamia. Täynnä epäilystä. Ei yksinomaan terveyden menettäminen joka käsittää syövän, vaan sellainen.. isompi kokonaisuus, se kaikki mistä elämä kullakin yksilöllä koostuu. … [Lue lisää Sudenkuoppa]

%d bloggaajaa tykkää tästä: