Kategoria: sairastaminen

Kuolemasta

Mua ei ennen pelottanut kuolema mitenkään hirveän merkittävästi. Ei ainakaan silleen “aktiivisesti”, tavalla joka tekisi musta kotiin jäävän itkijän, kuten iso osa ihmisistä olettaa multa, kuullessaan mun sairaudesta ja millainen se on. Eikä siinä ole mitään väärää jos hautautuu kotiin itkemään asioita, se voi ehkä olla se ns. normaalein reaktio kun päin pläsiä tulee jatkuvasti lähinnä huonoja uutisia. Mä en vaan ollut sellainen, en … [Lue lisää Kuolemasta]

Valvovan tilitys

Viime yö on tullut pitkälti valvottua. Oon nukkunut yhteen laskettuna pari tuntia, koomannut senkin edestä, ja sammuin sohvalle päikkäreille. Istuskelin eilen illalla ja uudestaan yöllä partsilla, kun lämmöt hellitti etten ollut ihan hikipäissäni koko ajan. Joudun murehtimaan taas kuntoutusasioiden byrokratiaa, oikea lappu tai täppä jossain, sit odottelua peukkujen päällä istuen.. Peläten oman kävelykyvyn puolesta. Selkään ja lonkkaan meinaan alkaa muodostuu tietyt alueet, joihin sattuu … [Lue lisää Valvovan tilitys]

Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?

Pyörätuoli. Siis oikeasti, pyörätuoli? Mitä pyörätuolista tulee mieleen? No, invalidi. Ihan ensimmäisenä. Asia jota oon kammonnut, koska kammosin aikoinaan myös tuota rollaattoria, joka nyt taas on päivittäinen apuväline, johon tukeudun kuin vanhaan kaveriin. Sitä se rupeaa olemaankin, koska ilman en pärjää. Tasapaino on sen verran heikentynyt, että tarvitsen sen rollan kautta, jaksaminen on järkkynyt koska kasvain ja/tai sädehoito painaa tai on tuhonnut jotain oleellista … [Lue lisää Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?]

Ennen, nyt & sitten

Lupasin puhua tulevaisuudesta, peloista ja toiveista. Kun mietin eteenpäin, tai yritän miettiä, joka toinen päivä tai vaikka puolipäivä, tuntuu että eihän mulla mitään ”oikeata” tulevaisuutta ole, ja sitten taas toinen puolisko sanoo, että tottakai sulla on, sä elät tätä hetkeä joten sulla on mennyt, tämä hetki sekä tulevaisuus. Eteenpäin näkeminen taas on toinen asia. Mun luona on käynyt viimeisen n. 2 viikon sisään tosi … [Lue lisää Ennen, nyt & sitten]

Defy the odds

Yksi vuosi lisää. 32 vuotta tulee täyteen, mutta tunnen itteni kaikkea muuta kuin ”aikuiseksi” jonka tältä iältä olettaisin, tai sitten olettaisin jos mun elämä muistuttais millään tapaa jotain vähän ns. normaalimpaa. Lähdin ensin luonnostelemaan, miltä mun elämä olisi näyttänyt jos syöpä ei olis astunut kuvioihin, tai olisin selättänyt sen alkuvuosina, uhraten siihen max 3-4 vuotta, mielellään tietenkin jopa vähemmän. Mutta 4 vuottakin olisi ollut … [Lue lisää Defy the odds]

Vasten mun kasvojani

Tulihan se sieltä. Isku takaisin, kun tunsi onnistuvansa. Olkoot 3 baby stepsiä, 3 päivää, 3 viikkoa, 3 kuukautta, 3 vuotta.. Universumi tykkää näistä kolmen kimpoista mun kohdalla. Ja ei, nyt ei puhuta kuitenkaan sellaisesta kolmen kimpoista. Eilen, sunnuntai-illasta, kävin halailemassa seinää sekä rollaattori hyökki samalla päälle. Sitä kaatuu todella nopeasti, mutta toisaalta tosi hitaasti, koska ehdin miettiä ”ei pää edelle, EI pää edellä!” juuri … [Lue lisää Vasten mun kasvojani]

”Slo-mo” & osastolle paluu

Mikä on viimeisimmän osastolla kiidätyksen tarkempi syy ja tapahtumat? No, nyt pääset lukemaan juurikin siitä! Olen aloitellut tätä postausta jo aikaisemmin, joten aikaa ja tapahtumia mahtuu jo hyvän määrä sitten tämän keikan. Mielenterveyttä taas koetellaan, ihan kuin se ei olisi muutenkin tarpeeksi ahtaalla tällä hetkellä. Jouduin palaamaan osastolle häntä koipien välissä, jälleen kerran ’lanssin kyydillä, joskin tällä kertaa onneksi vain siksi, ettemme isän kanssa … [Lue lisää ”Slo-mo” & osastolle paluu]

Kroonikko & korona

Miten krooninen voi navigoida korona-arkea, ja vielä syvällisemmin mitä se on mun tapauksessa, eli krooninen syöpä jolla on monenlaista terveysriskiä jo ennestään listalla huomioitavana – osa vanhoja, osa uusia. Tässä on ote Young Cancer Finlandin blogista, jossa kirjoittelen ensimmäistä kertaa blogin puolella, mietiskellen maailman menoa, ja millaista on koronan eristäytyminen ja rajoittaminen ollut just mun arjessa. YCF:llä puuhailen siis perustajan ja hallituslaisen roolissa, sekä … [Lue lisää Kroonikko & korona]

Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle

Koirien kanssa olen joskus ikäänkuin koittanut pelata koirille tarkoitettua bumerangia, mutta en koskaan ajatellut itse olevani se bumerangi. Pääsin syöpikseltä torstaiaamupäivästä, kävin heti perään allergiakeskuksessa ihonhoitoajalla, eli sain jeesiä tän poloisen ihoni kanssa, raapaleita, rupia, haavoja, you name it I got it, niin näiden kanssa jeesiä eli tarkistettiin tila (ei infektiota, pelkästään kudosnestettä), putsailua, rasvailua, ja lopuksi lääkesukat paikoilleen. Oli hyvä olo kun pääsin … [Lue lisää Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle]

Kyky toimia paskan keskellä

Aika tuntuu matelevan, sitten taas juoksevan. Aina väärissä asioissa. Iho-oireet senkuin paheni [erit.] viikonloppuna ja sen jälkeenkin vielä lisää. Mutta niin myös muut epämääräiset oireet, jotka eivät olleet enää ihan niin epämääräisiä. Se on Mollukka, se on Mollukka, se on Mollukka… Se pyöri mun päässäni. Ei sillein hysteerisen hulluna, mutta silti sinnikkäänä, ärsyttävän inisevänä äänenä, hihitellen. Mutta nää on Do or Die, Flight or … [Lue lisää Kyky toimia paskan keskellä]

The Actual, Literal Ugly Truth

Ei yhtä ongelmaa ilman sen mukana tulevia kumppaneita, näinhän se tuntuu mun kohdalla menevän. Ei riitä että kutina on ollut aivan kamalaa suuresta kortisoni annoksesta huolimatta (eli ei auta kutinaan), vaan ihon raatelun lisäksi on ilmennyt vakavampaa oiretta: iho ei parane, raapaleet muuttuvat jopa ammottaviksi avohaavoiksi, sekä myös kovasti yrittävät infektoitua. Mutta, ei siinä kaikki! Syytä näille oireille on jouduttu hakemaan ihan lääkärin kautta, … [Lue lisää The Actual, Literal Ugly Truth]

Korona-arki jatkuu

 “Ajoissa nukkumaan, kerrankin väsyttää oikeaan vuorokauden aikaan!” Paskanmarjat. No, ainakin yritin. Hampaita pesemässä ennen kello 24 lyömää ja muita iltatouhuja, olisin about 00.35 sängyssä, luuri hiljaiselle, herätys aamulle, valot pois ja unten maille. Mmmmm…. EI. Ei toimi. Oon “luotsannut liikaa toivetta” tähän ilmiöön tälle illalle, että se vaan yksinkertaisesti sabotoi itsensä. Aikaisemmin tuntemani väsymys kaikkoaa, kaikenlaisia ajatuksia pulpahtaa pintaan ja juurikin kaikkea ihan tyhmää … [Lue lisää Korona-arki jatkuu]

%d bloggaajaa tykkää tästä: