Kategoria: Pohdintaa

Valvovan tilitys

Viime yö on tullut pitkälti valvottua. Oon nukkunut yhteen laskettuna pari tuntia, koomannut senkin edestä, ja sammuin sohvalle päikkäreille. Istuskelin eilen illalla ja uudestaan yöllä partsilla, kun lämmöt hellitti etten ollut ihan hikipäissäni koko ajan. Joudun murehtimaan taas kuntoutusasioiden byrokratiaa, oikea lappu tai täppä jossain, sit odottelua peukkujen päällä istuen.. Peläten oman kävelykyvyn puolesta. Selkään ja lonkkaan meinaan alkaa muodostuu tietyt alueet, joihin sattuu … [Lue lisää Valvovan tilitys]

Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?

Pyörätuoli. Siis oikeasti, pyörätuoli? Mitä pyörätuolista tulee mieleen? No, invalidi. Ihan ensimmäisenä. Asia jota oon kammonnut, koska kammosin aikoinaan myös tuota rollaattoria, joka nyt taas on päivittäinen apuväline, johon tukeudun kuin vanhaan kaveriin. Sitä se rupeaa olemaankin, koska ilman en pärjää. Tasapaino on sen verran heikentynyt, että tarvitsen sen rollan kautta, jaksaminen on järkkynyt koska kasvain ja/tai sädehoito painaa tai on tuhonnut jotain oleellista … [Lue lisää Pyörät alle, häpeä päälle.. eiku..?]

Ennen, nyt & sitten

Lupasin puhua tulevaisuudesta, peloista ja toiveista. Kun mietin eteenpäin, tai yritän miettiä, joka toinen päivä tai vaikka puolipäivä, tuntuu että eihän mulla mitään ”oikeata” tulevaisuutta ole, ja sitten taas toinen puolisko sanoo, että tottakai sulla on, sä elät tätä hetkeä joten sulla on mennyt, tämä hetki sekä tulevaisuus. Eteenpäin näkeminen taas on toinen asia. Mun luona on käynyt viimeisen n. 2 viikon sisään tosi … [Lue lisää Ennen, nyt & sitten]

”Slo-mo” & osastolle paluu

Mikä on viimeisimmän osastolla kiidätyksen tarkempi syy ja tapahtumat? No, nyt pääset lukemaan juurikin siitä! Olen aloitellut tätä postausta jo aikaisemmin, joten aikaa ja tapahtumia mahtuu jo hyvän määrä sitten tämän keikan. Mielenterveyttä taas koetellaan, ihan kuin se ei olisi muutenkin tarpeeksi ahtaalla tällä hetkellä. Jouduin palaamaan osastolle häntä koipien välissä, jälleen kerran ’lanssin kyydillä, joskin tällä kertaa onneksi vain siksi, ettemme isän kanssa … [Lue lisää ”Slo-mo” & osastolle paluu]

Kroonikko & korona

Miten krooninen voi navigoida korona-arkea, ja vielä syvällisemmin mitä se on mun tapauksessa, eli krooninen syöpä jolla on monenlaista terveysriskiä jo ennestään listalla huomioitavana – osa vanhoja, osa uusia. Tässä on ote Young Cancer Finlandin blogista, jossa kirjoittelen ensimmäistä kertaa blogin puolella, mietiskellen maailman menoa, ja millaista on koronan eristäytyminen ja rajoittaminen ollut just mun arjessa. YCF:llä puuhailen siis perustajan ja hallituslaisen roolissa, sekä … [Lue lisää Kroonikko & korona]

Selfieahdistus, tai niin luulin

Selfiet on ollut mulle vaikea juttu jo hyvän aikaa, noin vuoden aktiivisesti siinä mielessä että käyn päässäni tosi ruoskivaa ja kriittistä itsepuhelua. Mutta hyvin voi puhua ainakin parista vuodesta, kun selfiet on aiheuttanut pään vaivaa, ja muiden ottamat kuvat tai ryhmäselfiet on aiheuttanut lähinnä pakokauhua, ja kuvasta poistumista.  Selaan vanhoja kuvia ja mietin, että olinpa joskus noinkin nätti hyvänä päivänä, kasvot ei ollut pullataikinaa … [Lue lisää Selfieahdistus, tai niin luulin]

Mind, body & spirit – kokonaisvaltainen hyvinvointi?

”Dear cancer.. fuck you” -postaus sai aika paljon reaktioita. Kun kirjoitin sitä, muistelin mitä oli tapahtunut minäkin vuonna, tai kun menin sekaisin laskuissa, välillä oli todella kurkkua kuristava olo, paha olo. Mutta sen kaiken oli päästävä ulos musta. Enkä voinut kirjoittaa sitä positiivisemman sävyistä postausta, jota olin aikaisemmin suunnitellut, koska tämä asia vain pulpahti pintaan ajatuksissa kerta toisensa jälkeen. Miksi tällä kaikella on nyt, … [Lue lisää Mind, body & spirit – kokonaisvaltainen hyvinvointi?]

Jussin jälkeen

Pieni tauko. Ja juhannuskin. Rauhallinen kaupunkijuhannus, joka meinasi hyvää ruokaa, rannalla piipahdusta – itse tosin vain kahlasin koirien kanssa, jotka suureksi yllätykseksi lähti kahlaamaan ja vähän uimaankin ominpäin, ja Leo olisi varmaan uinut pidemmällekin poikkiksen perässä jos olisin uskaltanut antaa mennä. Pienempänä nää kaks ei välittänyt uimisesta lainkaan, ja nyt kävelivät perässä järveen, hassua. Oon tässä välissä niin paininut nukahtamisvaikeuksien kanssa, että kirjoittaminenkin on … [Lue lisää Jussin jälkeen]

PTSD

Psyykkiseltä vahingolta tuskin pystyy, ainakaan täysin, välttymään jos sairastuu syöpään ja lähdetään hoitoihin sen karkoittamiseksi. Mun näkökulmasta ne, jotka selviää vuoden parin hoidoilla on onnekkaita, vaikkei kokemuksia voi suoraan noin vertailla koska ihmiset suhtautuvat eri tavoin vaikka kyseessä olisi erittäinkin samankaltainen kokemus. Mutta jos olen täysin rehellinen, niin se musta tuntuu lyhyeltä pätkähoidolta, joka olisi taas tällaiselle raskaasti hoidetulle vaikealle tapaukselle, kuin lomaa. Jos … [Lue lisää PTSD]

”Joten ei jäädä tuleen makaamaan, eiksje?”

Paluu vuoteen 2014 – vähän päälle vuoden täysin hoidotonta aikaa, koska yksinkertaisesti ei ollut mitään tiedossa. Kunnes kuin lähes tyhjästä putkahti immunologinen Nivolumab 2015 vuoden alussa, joka oli monin tavoin käänteen tekevä lääkehoito mulle. Mutta nyt immunologiset hoidot on pyyhitty pois pöydältä, koska lääkereaktio oli niin hurja ettei siitä olisi edes pitänyt selvitä hengissä, mutta selvisin kaikkien ihmeeksi, mutta uusi yritys erittäin todennäköisesti ei … [Lue lisää ”Joten ei jäädä tuleen makaamaan, eiksje?”]

%d bloggaajaa tykkää tästä: