Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle

Koirien kanssa olen joskus ikäänkuin koittanut pelata koirille tarkoitettua bumerangia, mutta en koskaan ajatellut itse olevani se bumerangi.

Pääsin syöpikseltä torstaiaamupäivästä, kävin heti perään allergiakeskuksessa ihonhoitoajalla, eli sain jeesiä tän poloisen ihoni kanssa, raapaleita, rupia, haavoja, you name it I got it, niin näiden kanssa jeesiä eli tarkistettiin tila (ei infektiota, pelkästään kudosnestettä), putsailua, rasvailua, ja lopuksi lääkesukat paikoilleen. Oli hyvä olo kun pääsin sieltä lähtemään, jouduin toki aikani odottekemaan kyytiä kun tulikin vähän kaikkea hidastetta kyydin puolesta, mutta mä istuin TAYSin uuden pääaulan hiljentymisalueella herkkuni kanssa. Ja pelasin samalla Words With Friends 2:lla Scrabblen tyyppisesti useampaa vastustajaa vastaan, ja oon aivan koukusssa tähän sekä oppii uusia sanojakin (englanniksi)!

Taisin koko päivältä haukata kuitenkin vähän liian ison palan tekemisieni suhteen. Ajattelin ottavani tosi iisisti, mutta enpä sit varmaan kuitenkaan koska jo pelkästään fyysinen liikunta oli osastolla ollut niin rajattua, että kuntoahan sekin syö, sitä vähää mitä on jäljellä, ja olisi pitänyt voida olla ihan täysin levossa. Ehkä. Se olisi ehkä vain viivyttänyt vähän pidemmälle tämän hetkistä ongelmaa.

Kova selkäkipu oli syynä sairalaan tuloon, se vaati ihan suonensisäistä kipulääkettä, koska kramppi oli päässyt tulemaan ja oli ollut päällä niin monta tuntia, että multa rupes loppumaan voimat olla… mitenkään. Onneksi mut saatiin vihdoin helpottavampaan tilaan kaikin puolin, ja torkahtelin ensiavussa jonkin aikaa, kunnes sitten oli aika rullautua takaisin osastolle.

Nyt tiedetään, että koviin kipuihin on myös toinen syyllinen Mollukan lisäksi, ja se tosiaa on tämä kova suolistokipu joka voi ihan hyvin tuntua yläkropan puolella, ja todella intensiivisesti. En tiennyt tätäkään. Suoli vaan on täynnä ja kouristaa liikkuessaan – ja mä tunnen siis nuo kouristukset ja eteenpäin tuuppaukset todella voimakkaasti, ihan polttavana, repivänä, vaikeana tunteena kun on IBS. Nämä oli silti mulle uusia oireita, joten sekin hirvitti.

Osastolla siis ollaan. Mut tuotiin sängyssä tänne vähän klo 7 jälkeen perjantai aamuna. Kipulääkityksen säätöä, suoliston iso osuus tässä kaikessa ja yleinen jaksaminen on nyt taas otettu eri tavalla huomioon. Ummetushoito on aloitettu, ja vatsan toimiminen on ehtona kotiinpääsylle, sekä myös kipulääkityksen tason ymmärtäminen ja käyttö kotona.

Olo on oaljon parempi jo nyt, mutta kyllähän tässä sai taas säikähtää. Ja se harmittaa tosi paljon että nyt on korona-aika, eikä kukaan mun läheisistä voi tulla vierailemaan osastolle ;/ ymmärrän syyn, tottakai, mutta harmittaa se silti.

Ihminen kaipaa ihmisseuraa, ennemmin tai myöhemmin.

Instagramissa voit seurata mua suht reaaliaikaan, postailen tekemisiä ja tapahtumia erityisesti Stooreissa!
@norav_

10 Comments on “Neiti Bumerangi – tervetuloa takaisin osastolle

  1. Hei, mä jouduin syömään kortisonia yhdessä vaiheessa ja mulla on sukurasitteena kaksisuuntaista. Aloin oireilla siitä kortisonista, kun se tosiaan voi aiheuttaa mielialanvaihteluja ja bipoille siis ihan sairausjakson. Tää tapahtui ennen, kun mulla sitten puhkesi kyseinen sairaus, mielialalääkkeistä. Tunnistin ton sun yhden aiemman tekstin manailut siitä, miten ärtynyt olet välillä, kierroksissa ja mielialat heittelee. Haluan vaan sanoa, että niitä kortisonin aiheuttamia mielialaoireita voi hoitaa pienellä annoksella mielialaa tasaavalla lääkkeellä, mikä on siis täysin eri kun mielialalääkkeet. Siis jos olo käy sietämättömäksi niin vaivaan on lääke. Ja sulle riittäisi varmasti ihan naurettavan pieni annos siihen verrattuna, mitä bipot niitä mättää. Vaik olen monenlaista jaksoa elämässäni nähnyt niin kortisonikuurin aikaiset olot, ilman asianm. dg:tä on yksi hirveimpiä kokemiani. Se mielialan jatkuva sahaaminen on tosi raskasta. Eli todellakin tiedän mistä puhut. Se on varmasti vielä triplasti pahempaa, kun fyysinen pohjakunto on lähes nollissa. Tsemppiä!

    Tykkää

    • Moi Johanna!
      Tätä itseasiassa lääkitään jo mutta ei se poista kaikkea tunteilua, tietenkään. Sen vuoksi taas olen väsynyt jatkuvasti, koska väsyttävyys on usein se sivuoire. Herkästi kyllä pyydän apua tilanteeseen jos siltä tuntuu koska eihän tätä rumbaa muuten jaksa. Ja kun tätä sairaalassa hyppäämistä on niin paljon tällä hetkellä.. Mutta hei arvostan ja kiitän sua rehellisestä kommentista!

      Tykkää

      • Saanko kysyä, mitä lääkettä syöt? Hyvä homma, että sitä edes yritetään hoitaa, vaikka tosiaan eihän ne lääkkeet mitään ihmeitä tee. Mulla ei vaikuta tunteisiin mun bipo-lääkkeet mitenkään. Mulla on tän kanssa ollut, melkein voisin sanoa yhtä hyvä tuuri, kuin sulla syövän kanssa, pitkiä remissioita. Itse asiassa sun blogin seuraaminen vaikutti dg:n saatuani mun asenteeseen. Täysin eri sairaus, mutta tässäkin hoitamattomana / huonolla hoitotasapainolla etenevä sairaus, johtaa valitettavan usein kuolemaan. Luin remissioista ja sun esimerkillä, ajattelin tehdä itsestäni eräänlaisen ihmeen 🙂 Oon onnistunut siinä hienosti. Olet ollut esikuvani. Toivoisin, että voisin lääkityksellä olla vuosia ja vuosia terve, eikä se tule taisteluitta. Tarkoitan, että remissiossa sairaus on kuitenkin hoidon näkökulmasta läsnä koko ajan. Enkä mä ikinä parane täysin. Näillä mennään. Paskamainen mielialalääkekokeilu, kun puhkesi psykoottinen mania ja sairauden vaikein muoto. Oon käynyt lukemassa sun blogia, muttei ole tullut kommentoitua. Muistan ikuisesti sen kun aikanaan vedin herneen todella syvään nenään, kun sun syöpälääkäri oli kysynyt sulta, että mitä oot miettinyt, kun nää hoidot on nyt kokeiltu… Muistat ehkä, mihin postaukseen viittaan? Ajatella, miten monta vuotta siitäkin on jo! Ja tässä mekin vain viestitellään 🙂 Tosi tärkeää, että pidät blogia ja olet pitänyt, kuten sanoin, vaik onkin eri tauti, sä oot antanut ihan valtavasti mun omaan taiteiluun tän bipon kanssa ❤🙏

        Tykkää

      • Mulla on lähdettu sen kantilta, että kun noita allergialääkkeitä, niin tavallaan niitä tukevia mutta myös toisinpäin – mulla allergialääkkeet ei oo koskaan ollut unettavia, nyt menee sellaista cocktailia että alkaa tuntua. Ja tietenkin mietitään myös ihon ja ihon pintaherkkyden kannalta, koska raavinta pitäis saada minimiin, ja onhan se vähentynyt hurjasti, onneksi!

        ”Kortisonihulluus” on mulla ihan kunnon, raskas juttu josta joudun kertomaan joka kerta,, koska se rupeaa vaivaan mua jo paljon alhaisemmilla määrillä, ja se vaikeuttaa elämää sitten niin perinpohjaisesti että… Mutta täällä on nyt onneksi otettu se varsin tosissaan, halutaan että olisi mahdollisimman hyvä olla. Eli mulla menee Serenase ohessa, ja oon kyllä huomannut eron = on rauhallisempi olo (toki myös väsyttää vaan lisää), ja tuo lääke tukee myös tätä suolistopuolta vaikutuksineen, sen takia sen ajateltiin sopivan mulle. Tänään oon ottanut sitä puolikkaan vähemmän, juurikin vähän katsotaan kaikki yhdessä, kun olen nyt vielä sairaalassa sisällä, että miten vähentäminen vaikuttaa tuon osalta, allergialääkkeitä kun ei lähdetä vielä purkamaan koska niille on tarve, että pysyy ihohommat hanskassa.

        Ja kyllä, onhan sitä tässä uhmattu monenmoista diagnoosia ja vähältä piti tilannetta! Mutta aika juoksee kiinni, ennen mittaan. Vaikka tässä nytkin uhmataan kaikkea mahdollista, ja jotenkin yrittää nähdä eteenpäin, edes päivä kerrallaan jos ei ketutukselta muuten pysty. Ja jos voin jotenkin auttaa muita tän kaiken kautta, mitä mä olen joutunut käymään käpi, niin.. niin se ainakin tekee mun tähän käytetyn ajan arvokkammmaksi. Uskon myös, ettei tarvitse olla täysin sama sairaus löytääkseen yhtymäkohtia, hyvässä ja pahassa. Vaikka itse keskityn paljon syöpäskeneen, nii mielenterveys liittyy käsikädessä kyllä siihen, ja moni muukin sairaus tai yhteinen oire, ja sitten vain KLIK! Tuntee saavansa vertaistukea kun tuntuu niin siltä, kuin lukisi vaikka omia ajatuksia, mutta toisen kirjoittamana. Se on just sitä mitä itsekin kaipaan, nykyään usein tulee hetkiä kun ei tunnu löytyvän vertaisia joillekin ajatuksille, tai kokemuksille, ja se eristää kovasti maailmasta jos tarpeeksi ehtii muhimaan. Ei kiva fiilis :/ Mutta kirjoittaminen auttaa, tietyiltä osilta ja tietyn verran – eli paremmin kuin ei mitään.

        Kiitos sulle kommentista ja sun tilanteen avaamisesta, tiedän saaneni aikaan jotain merkityksellistä ❤

        Tykkää

      • Googlasin ton sun lääkkeen sen verran, et tiedän sen olevan neurolepti. Neuroleptithän ei ole mielialantasaajia vaan psykoosinestolääkkeitä. Varsinaiset tasaavat lääkkeethän on yleensä epilepsialääkkeitä, pl mm. litium. Mä ite syön lamotrigiiniä, mikä on siis epilepsialääke, jonka on havaittu toimivan mielialaongelmissa. Sitä ei tosin voi kirjoittaa iho-ongelmaisille. Sanoin sen vaan esimerkkinä, en tiedä niistä muista epilepsialääkkeistä mitään. Niissä ei pahemmin ole sivuoireita. Mun tasaava lääke tuntuu samalta kuin ottais aspiriiniä ja silti se toimii 🙂 Se salpaa jotain aivosähkönkulussa ja se on ihme lääke, täsmälääke ainakin mulle. Migreenikin on helpottunut sillä. Lisäksi pieni annos neuroleptiä lähinnä siihen, et nukun 8 h joka yö. Valvominen kun voi laukaista sairausjakson.

        Mielialan hoidossa on yksi asia yli muiden ja se on rutiinit. Eli esim. ihan se, että lääkkeet pitää ottaa orjallisesti samaan kellonlyömään. Ruokarytmi on toinen asia. Mitä säännönmukaisempi rytmi, sitä parempi mieli 🙂 Riittävä lepo ja turhien ärsykkeiden karsiminen, jos huomaa että ne kuormittaa mieltä. Kortisonioireilussa myös.

        Ootko pitänyt mielialapäiväkirjaa? 0 oireeton / normaali mieliala ja sitten esim. -1 tai +3, merkinnöillä… Havainnollistaa lääkärille mielialan vaihtelujen voimakkuutta. Ja ihan päivätasolla ap, ip, ilta… Heidän on helpompi tajuta jos kirjaat ylös. Siinä näkee myös helpottaako.

        Se voi olla toivosta epätoivoon, ilosta suruun, tuskasta huojennukseen… jatkuvaa rallia… Sanojakin voi käyttää kuvaamaan oloa. Itse pidän tunnepäiväkirjaa, tunteilla tarkoitan myös tunnetiloja kuten toivo, epätoivo, tuskaisuus, ahdistus, mut myös erittelen tunteet. Se auttaa tosi paljon, kun joka päivä nimeän päivän aikana koetut tunteet. Siinä pysyy kartalla, mut samalla oppii huomaamatta muutakin. Ja kun ne siirtää paperille ne ei enää sen jälkeen kuormita mieltä yhtä paljon.

        Ja joka päivä olis tärkeää ottaa hetki, jona suuntaa katseen tulevaan. Miettii vaikka, miten se aurinko nousee huomennakin. Tänään oli tullut jo entistä isommat silmut, ehkä ne aukeaa huomenna? Ehkä huomenna on astetta lämpimämpi päivä. Tällaista tulevaan suuntaamista harjoitan kanssa ja sitten kiitän kaikesta hyvästä. Aina kun on joku kiitollisuuden aihe, pysähdyn siihen. En ajattele mitään kovin isoja juttuja vaan just näitä pieniä, mihin liittyy joku havainto / aistikokemus. Yllättävä suuri vaikutus mielialaan!

        Ne hallintakeinot on tosi simppelejä ja todella pieniä, mitä.meille bipoille opetetaan🤪

        Onhan toi ihan karsee tilanne, joudut kestämään tonkin. Todella, todella perseestä ☹ Ja todellakin tajuan sua. Sano vaan, jos voin jotenkin tukea sua.

        Liked by 1 henkilö

      • Moikka, sori kun taas vähän viiveellä vastailen, aika katoaa ihan käsistä olin sitten sairaalassa tai nyt porukoilla – enkä olis koskaan uskonut sanovani jälkiviisaasti että sairaalassa aika karkaisi käsistä, kun se on jumitusstoppi 😀 mutta luen kaikki kommentit heti kun tulee jos olen luurilla, ja näin palaan asiaan 🙂

        Joo, mä myös Serenasen speksit katselin sekä juttelin läpi parin hoitajan sekä sitten myös lääkärin kanssa, ja me lopetettiin se mun aloituksesta eka 50% ja sit seuraavana päivänä täysin pois. Se klaaras päätä todella paljon, eli se palveli aikansa muutamaankin eri tarkoitukseen, ja sitten oli hyvä lopettaa, eikä sen kanssa tullut ongelmia. Enkä nytkään koe tarvetta saada mitään sen tilalle, mulla toi gapabentiini (Gabrion) joka on hermokipulääke, nostattaa myös mielialaa, ja se riittää musta. En halua kadota ajatuksissani jonnekin sumuun tai valveuniin. Enkä siis toki tarkoita että joku muu tietty tai sitten lääkärin kanssa muu mietitty vaihtoehto tekisin näin tai jotain muuta, mutta mä koen olevani näin okei. Ja onhan mulla Triptyl migreeninestona jonka myös olen huomannut lievästi mieltä buustaavan. Venlafaxinin lopetin turhana kun tuli Gabrion, eli taitaapi se just nyt olla mulle tarpeeks, varsinkin kun olen ruvennut taas nukkumaan paremmin, en tuntimäärällisesti vielä tarpeeksi mutta nukun yöni putkeen, ja se palauttaa mut hiljalleen mun henkisiin voimiin, joten ah ja voih, tulee hyvä fiilis katsella eteenpäin! 🙂 mulla on nyt myös kontakti aika hyvältä tuntuvan psyk.sh:n kanssa, ollaan nähty 2x sairaalassa kun sopivasti satuin olemaan talossa, vaikka piti olla puhelinaikoja mutta hassuja onnen potkuja sattui riviin, ja ollaan kohdattu näin, joka on ollut myös aivan parasta, koska itse jännitän puhelinkeskusteluja TOSI paljon. Ne suorastaan stressaa tuntemattomien ihmisten kanssa, kun en voi nähdä eleitä ja lukea tilannetta vibojen perusteella kuin max 50% puhelimessa. Puhelut taas läheisten, ystävien kanssa on asia erikseen, kuten myös videopuhelut tai jopa useamman hengen videokonferenssi, näitä kyllä saa mahduttaa mun arkeen melkein milloin vain erittäin positiivisessa ja sitä kautta boostaavassa mielessä 🙂

        Mutta tässä meillä kohtaakin samat ajatukset, että miettii ne mitkä on erityisen hyviä, paljonko niitä tarvitsee ja miten organisoida ne omaan arkeen! Ja jos on jokin rutiini, mielellään useampi, joka takaa tai lähes takaa hyviä tuloksia, niin niistä pitää kiinni, silloinkin kun väsyttää. Aina ei tietenkään hommat skulaa, mutta ihmisiähänä me vaan ollaan. Välillä pallo tipahtaa eikä henkiset refleksit vaan saa kopattua sitä, ehkä jopa potkaisee kauemmas. Työ palata on ihan omansa, eikä välttämättä mistään ole takeita. Mutta, sanosin että juuri tämäkin tekee elämästä elämää. Huolissaan saa olla jos on supertekopirteä247 kestävästi, ettei siitä löytyisi sitten kuitenkin sudenkuoppansa, tai muita ongelmia, Paskojenkin fiilisten on päästävä ulos, ennemmin tai myöhemmin räjähtää. Senkin saanut kokea ja kerätä itsensä sen jälkeen, yksin tai avun kanssa.

        Sairaalassa osattiin just oikealla momentilla vähän töniä mua oikeaan suuntaan, kun menetin liikaa omaa uskoa kaikkeen, siis aivan kaikkeen. Musta tuli ylivarovainen, enkä mä ole oikeasti sellainen, tunnistin ne kaikki tunteet siihen liittyen mutta suorastaan voi *itto kun ei vaan kantti kestänyt parin päivän ajan, mutta mulle sattui todella intuitiivisia hoitajia tohon aikaraamiin, oli aikaa keskustella sekä palata keskusteluihin. Sitten näin myös mun siskoa vuodeosaston oven ”hissivälikössä”, ja myös paria päivää ennen isääni – aurinko paistoi synkimpäänkin ryteikköön samoin tein. Joten fokusoin kaiken siihen, että selviän täältä pois niin pian kuin mahdollista, jotta voin pitää kiinni siitä kaikesta hyvästä, mitä perheen näkeminen mussa sai aikaan. Yhteydonpito tekstarein ja puheluiden muodossa mulla on tottakai kaikkiin heihin joka päivä, mutta kyllä se vaan tekee ihmeitä kun pääsee kohtaamaan livenä. Puhua niitä höpölöpöjä, kuulumiset puolin ja toisin, ja tätä rataa. Hoitajat näki mun palaavan ilopillerinä takaisin! 😀

        Oon ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa, että vaikka eri sairaudet ja erilaisia kokemuksia, niin on paljon samaa. Ja ohjeita ja vinkkejä jotka pätee kummallekin, jos itsellä huomaa toimivan. Mun ”projektipöydällä” jossa on tällä hetkellä mun kunnianhimoinen 4000 palan palapeli (kyllä, oon vähän pöpi mutta siitä tulee hitsin hieno! 😀 ) on kirjoitettuna post-itellä mun päivän mantrat+muistutukset, joita luen itselleni edelleen jopa ääneenkin, ja monta kertaa päivässä, ja ohjelmoin mun aivoja niiden avulla. Kun sanoo itselleen positiivsia asioita kun aivot nappaa ne, joten myös jos vaikka aina vessassa käydessä toteat peilikaapin edessä, että ”ootpas tänään ruma” niin aivot rupeaa ohjelmoitumaan negatiivisesti itseään kohtaan, ajatellen noin. Se on salakavalan helppoa alentaa itsensä sellaiselle tasolle, että kaikki voimat meneekin vain paskan miettimiseen.

        Sä tuet mua paljon jo kommentoimalla, sekä kärsivällisyydellä kun palaan vähän viiveellä. Mutta luen tosiaan kaikki kommat ASAP, joten oot mulla mielessä, ja haluan voida vastata sulle ajatuksella enkä hätäisesti 🙂 ❤

        Tykkää

      • Niin ja mulla on ollut tarkoitus kiittää sua monesti ja kertoa, miten kiitollinen olen ollut susta monesti 🙏

        Tykkää

  2. Mä oon ollut väsynyt, ollut päänsärkyä ja pari kertaa ihan valahdin alas, oli pakko mennä kyykkyyn, kun en yhtäkkiä jaksanutkaan seistä. Ihmettelin, että miten mun kunto on voinut romahtaa näin. Olis pitänyt arvata…

    Sunnuntai aamu alkoi itkulla, ajattelin, et tältä tuntuu olla kuoleman väsynyt. Oli suunnitelmia lähteä lenkille, osallistua äitienpäivään Skypen välityksellä ja mennä töihin illaksi. Tajusin, etten tule jaksamaan mitään noista. Jalat ei kantaneet ollenkaan. Mietin, että mitä ihmettä!? Sun oireet mulla 😘 Yritin seisoa hetkenkin niin jalat ei vaan pitänyt. Vartin olin Skypessä, kun hedari vaan yltyi ja tuli selkäkivut, kuume nousi 39 ja sit otin kuumelääkettä, en antanut nousta korkeemmaks.

    Tein sen Oma oire lomakkeen ja tuli ilmoitus ottaa yhteyttä päivystykseen. Ja sain käskyn mennä koronatestiin tänään. Yön nukuin hyvin. Aamulla vatsa sekasin, ripuli ja alaselkäkipu, ei kuumetta. Nyt oon maskinaamassa Itäkeskuksessa ja ootan, että meen sisään tonne testausasemalle.

    Asun Taka-Töölössä ja koko Töölön alueella oli 15.4. julkaistun postinumero jaottelun mukaan lähes 800 tartuntaa. Itis on pahin alue Helsingissä ja toisena tulee Keski-Töölö, mihin on meiltä vajaa kilsa. Oon ollut todella varovainen. Jos mulla on korona, oon sen saanut kaupassa hengitysilmasta. Oon nähnyt kavereita viimeks 12.3. ja sen jälkeen vaan mun aviomiestä. Olen ollut hyvin tietoinen, et elän alueella, missä sattuu ja tapahtuu koronan saralla. Lähitalojen edustoilla on näkynyt ambulansseja enemmän kuin koskaan.

    Tää voi olla muutakin. Aion pyytää tänään psykiatrilta labrat. Se määrää mulle aina tosi laajat tutkimukset, kun lääkkeissä on riskinsä ja kovassa kuumeessa pitää seurata sydänfilmiä. Siis vaikka koronatesti olisi negatiivinen, haluan labrat, kun edellisistä on aikaa luvattoman kauan.

    Unohdin sateenvarjon metroon äsken. Oon hermona tästä, huomaan.

    Mä käyn psykoterapiassa 2 x vko ja oon samaa mieltä, ettei puhelin toimi siinä, just noiden eleiden takia. Tai siis nähdään me toistemme kasvot, mut mulle kehonkieli on tärkeä.

    Jatkan viestiä jahka mun vuoro on ohi.

    Tykkää

  3. Näytteenotto oli erittäin ikävä toimenpide. Onneksi siellä oli vaan yks mun lisäksi. Ei mitään ryysistä.

    Just toi eilinen kuvaa hyvin sitä, miten mun mieliala laskee heti, jos joudun myöntämään, etten jaksakaan. Olin tosi vihainen ja surullinen, mietin ”mikä mua vaivaa!?” ja ekana ruoskin itseäni armottomasti, ennen kun suostuin myöntämään, et päivästä ei tule tulemaan, mitä suunnittelin.

    Oon aloittamassa työt uudessa paikassa ja kokonaan uudella alalla. Tarkoitus on päästä 8 kk aikana ansiosidonnaisen tasoiselle kuntoutustuelle ja kouluttautua. Eilen kun väänsin itkua oli ekana epäilys, että miten ikinä pystyn siihen, jos ilman syytä voin yhtäkkiä olla näin voimaton. Mun lääkäri on sanonut, että olen kova tsemppaamaan ja se on totta, mut osaan myös olla aika armoton. Sellaisessa lempeässä kannustamisessa on vielä oppimista… Itsemyötätunnossa.

    Onneks ei ole kuumetta. Vatsa vaan kipee ja henkeä ahdistaa. Ihmeen hyvä vointi verrattuna eiliseen. Täytyy vaan toivoa, et kuume ei nouse enää ja et tää on vaan tavallista keuhkoputkentulehdusta tms.

    Toi kun sanoit, että ohjelmoit sun aivoja niin mä teen samaa, mä myös luen kaiken mahdollisen neurotieteistä ja aivotutkimuksesta. Mä opettelen koko ajan mm. kouluttamaan mun aivojen palkitsemisjärjestelmää. Bipo kun on eräällä tapaa aivoja rappeuttava sairaus. Se on oikeasti neurofysiologinen sairaus ja keskushermoston toimintahäiriö. Oon tosi altis kovalle psyykkiselle stressille, kuormitukselle. Mut tiedän, että voin muokata itsestäni toimivamman psykofyysisen kokonaisuuden. Aion olla paras mahdollinen versio itsestäni, tästä sairaudesta huolimatta.

    Pakko vielä sanoa, et en usko mulla olevan koronaa. Oon nyt karanteenissa sitten siihen kun tulokset tulee. Ja saan lähteä ihmistenilmoille kun oireet on ollut pois päivän, vaikka olis negatiivinen tulos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: