Saihan sitä melkein 3kk olla rauhassa…

Kutinat alkoi jälleen. Hitaasti mutta varmasti. Tiesin suht pian, että nyt tässä tilanne mättää. Kovasti tyrkytettiin valohoitoa ja kortisonin nostoa – kieltäydyin, kun ei ne auta lymfoomakutiinaan. Sitten kun alkoi tulla taas keskivartalokipua ja kramppauksen esiastetta erityisesti aamulla herätessä, eli yön aikana kipulääkitys hiipunut, tiedettiin mistä on kyse. Mollukkahan se siellä kovasti taas rakentaa pesää muutaman selkänikaman paikan viedäkseen.

Toimintasuunnitelma? Olla ihan täysin raatelematta itseään, jos mahdollista. No, ei hyvältä näytä. Kortisonin nosto min 60mg, ja yrittää selvitä siitä henkisesti hengissä. En tiedä miten tulee käymään……. Kortisoni annos on järkyttävä, ja tämä oli vielä MINIMI. Mulla kortisoni provosoi ärhäkkäästi masennusta ja mielialavaihteluja, hikoilu lisääntyy niin merkittävästi että raavin itseäni entistä pahemmin – vaikka kortisonia yritetään määrätä kutinaankin. Oon jo ihan turvonnut pallero häränniskapoimulla, kiitos kortisonin, ja henkinen tasapaino on kortilla kun raadetelen, puristelen, painelen ja revin itseäni koska kipu tuntuu paremmalta kuin kutina, ja muuten vaan ahdistus lisääntyy. Sädettämään ei voi lähteä hepposesti, koska on jo niin rankasti sädetetty alue. Pitäisi vältelellä sädetystä niin pitkään kuin mahdollista.

En tiedä mitä tästä oikein tulee….