I see colors

Nyt vege tai mahdollisuuksien mukaan vegaanilinjalla mennessä, on ruoka ollut mielettömän hyvää, kaikki mitä olen syönyt. Normaalisti inhoan ruuanlaittoa ja se on viime aikoina ollut jotenkin riesa, ruoka on ollut vain pakollista polttoainetta, ja ruuanlaitto itsessään syö aikaa jota en sille ole halunnut suoda. Nyt taas kun kokkaan yksinkertaisia vegeruokia, niin se on innostavaa ja kivaa! Ja sillä mitä kokkaan, on paljon merkitystä mulle ja mun hyvinvoinnille!

Yrttiset kasvikset aivan taivaallisia, niitä olin syönyt jo pitkään aikaisemminkin, mutta nyt maut tuntuvat olevan melkeinpä yhtä juhlaa, ihan kuin olisin keksinyt yhtäkkiä, että hei, näissähän on erilaisia makuja. Tänään heitin sekaan Pirkan paprika-cashewpestoa (ei sisällä juustoa) ja olihan se aivan tajuttoman hyvää, ja mikä parasta, se ei ollut kallista kun eilen ostin hetken pohdinnan jälkeen pienestä K-marketista!

nfd

Kasvikset ja hedelmät on aina enemmän tai vähemmän kuulunut mun ruokavalioon, mutta nyt kun mietin muutamaa viimeistä kuukautta, on ruokavalio ollut tosi yksipuoleinen, toistuva ja jokseenkin köyhä ravintoarvoiltaan. En ole jaksanut panostaa, en ole jaksanut miettiä asiaa, ja on ollut kaikkea muuta mielessä, joten tosiaan syöminen vatsan kurnimisen tyydyttämiseksi on ollut se ainoa syy, miksi jotain väkipakolla kokkaillut. Mutta nyt, kun lihan olen jättänyt pois, ja haluan pyrkiä myös edes osittain vegaaniselle linjalle, on niin paljon kaikkea uutta ja jännää opittavaa eli kokeiltavaa. Päätös luopua lihasta on ollut helppo (ainakin tähän mennessä), ja myös sen eettinen puoli antaa mulle merkityksen tunnetta, että olen valinnut oikein ja siinä haluan pitäytyä.

Kuitua tulee nyt popsittua eri muodoissa, ja kasvikset sekä kaura (gluteeniton) kera seesamisiemenrouheen kanssa potkaisee aineenvaihdunnan kyllä kulkemaan ihan eri tavalla. Olen saanut käydä vessassa välillä aika ahkeraankin, mutta se on vain hyvä merkki, koska mullakin kun on kaikenlaisia lääkkeitä jotka mm. ummettaa ja silloin myös turvottaa, niin tuntuu hyvältä että “tavara liikkuu”. Liekö itselleni tärkeän päätöksen suoma hyvä mieli syynä, vai että popsin kasviksia ja hedelmiä, koska olen ollut energisempi. Herään myös aamulla aikaisin ihan itsekseni ja vieläpä suht pirteänä jota en ole kokenut pitkään aikaan. Tosin en ole valmis nousemaan ylös 6.30-7, jos ei ole mitään menoja, vaan yritän kuitenkin nukkua vielä jonnekin 9 asti.

Gabrion osaltaan toimii aika hyvin tän kutinan hillinnän kanssa, eikä se enää väsytä mua melkeinpä ollenkaan, mulla on ilmeisen kova tole väsyttäville vaikutuksille (ihan jo sairastuessa 2009, kun kuitenkin ensimmäistä kertaa tuli kokeiltua unilääkitystä kun en pystynyt nukkumaan, ja esim. leikkausten vuoksi täytyi syödä kipuun opiaatteja), kun taas moni muu menee ihan zombieksi tai vaan nukkuu näiden takia.
Mutta raavin kyllä itseäni edelleen sen verran, että ihon parantuminen tietyiltä alueilta on hidasta, ja kun nyt tuli nää pakkasetkin, niin tunnen kuinka iho rutistuu kasaan kuin rypäle rusinaksi. Mutta kutinan aiheuttama koko päivän kestävä ahdistus ja vitutus on selvästi laskenut kestoltaan lyhyemmäksi.

Tästä kaikesta saan myös otettua itselleni jonkin verran kontrollia takaisin, joka on hukassa monella elämänalueella, koska mun elämä on mitä on, mennyt näin. Nyt aika on ollut kypsä muutoksille, joka tulee nyt ruokavalion muodossa, ja sen rakentamista pysyväksi elämäntapamuutokseksi.

Thank u, next

Siitä on jo hyvän aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut tänne. Tai olen kyllä aloittanut, mutta jättänyt kesken, ja julkaisematta.

Kevään vuoristoradan jälkeen ensin oli kovakin halu puhua asioista, ja myös kortisoni ajaa mua aika maaniseen tilaan, joten se yhdistyi sitten tietenkin oman tarinan ja ajatusten kertomiseen. Mutta, sitten koitti hetki jolloin tuntuikin etten välttämättä haluaisi puhua näistä, ajatella näitä – ei mitään syöpään liittyvää, halusin sulkea sen kaiken pois, ja löytää “muuta tekemistä” ja ajateltavaa. Jota löysinkin, ja josta olen äärimmäisen ylpeä sekä kiitollinen.

Kuvauksissa on taas käyty eli viime maanantaina, ja tulokset oli paremmat mitä oletin – tautitilanne suht ennallaan, ei tapahdu mitään kummallisuuksia. Oikeasta keuhkosta näkee, että se yrittää edelleenkin (näinkin pitkän ajan jälkeen) toipua keuhkokuumeesta. Ja siksi en olekaan täysin päässyt kortisonista eroon, vaikka oon yrittänyt lopettaa sen noin 7-8 kertaa. Keuhko vaan krakaa jossain 6 tai 7 päivän kohdalla, jos olen täysin ilman. Ja olin vielä saanut sen 2,5mg – 0mg – 2,5mg eli vain joka toinen päivän otan ihan kärpäsen kakan verran kortisonia, 2,5mg on aivan mitätön määrä. Mutta näköjään kroppa tarvii senkin..
Parempi kuvaustulos siis kuin odotin, koska oon taas erittäin aggressiivisen kutinan kourissa, josta tiedän että jotain syöpäsolutoimintaa on varmasti meneillään, sehän mulla on ollut Nivon kanssa 3 vuoden taipaleella se merkki, että on aktivoitunut uudestaan. Vaikkakin erittäin mikroskooppisella tasolla, koska se ei näy edes kuvissa. En ole suostunut syömään kuin max. 10mg annosta kortisonia, ja silloinkin jo alkaa hikoilu ja kuumottelu, jonka ansiosta raavin itseäni vieläkin enemmän, eikä tuo annostus ainakaan millään tapaa hillitse kutinaa, joten sen tarvitsisi olla enemmän, ja mä rupean hajoamaan 15mg ja sitä suurempien annosten kanssa ihan täysin, arjesta tulee ihan helvettiä. Nyt sitten yritetään lähestyä asiaa toiselta kannalta, neuropaattisella lääkkeellä joka edes vaimentaisi pintaherkkyyttä. Vaikka se on lääke jonka tehoa tarvii ns. kerryttää ajan kanssa, mutta itse olen kokenut hyötyväni siitä jo heti aloittaessa, eli nyt on 3. päivä meneillään. Väsyttävä vaikutus Gabrionilla on, mutta se on vaan tervetullutta, mulla ei mitkään kovatkaan allergialääkkeet väsytä ollenkaan, ja sen ahdistavan kutisevan olon kanssa ei kyllä yhtään haittaa vähentää kierroksia. Iho on toki aika rankassa kunnossa, koska olen raapinut sitä kuin riivattu. Vaikka lutraan samaan aikaan kortisonivoiteella sekä perusrasvoilla, mutta se ei riitä, mutta jospa tää Gabrion toimisi, niin pystyisin hoitamaan ihoni taas ok kuntoon, enkä olisi yltäpäältä mustelmilla kun painelen ihoani kun yritän olla raapimatta – mulla on sormeenpään kokoisia mustelmia PALJON.

Ehkä jätän tämän kuulumisien kertomisen toistaiseksi tähän, jotenkin alkaa ahdistaa ja kutittaa kun miettii näitä enemmänkin, varsinkin yksin ollessa. Olen siis ihan fine, ja erittäin fine olosuhteisiin nähden, mutta onhan tää mun elämä ylipäätään erittäin paljon myös psyykkistä jaksamista kysyvää. Perspektiivin muutos, asioiden priorisointia sekä toisten asioiden merkityksen menettäminen on pistänyt taas koko maailman ihan hujan hajan, hyvässä sekä huonossa. Mutta ehkä höpöttelen siitä toisella kertaa, menen katsastamaan miten mun uunikasvikset voi (nyt olen vaiheessa, jossa yritän siirtyä vegen kautta vegaaniksi – mutta yritän olla itselleni armollinen enkä vaatia siinä heti “täyttä onnistumista” vaan hitaasti, jotta saisin tästä pysyvän elämänmuutoksen. Eettisistä (maapallon tuhoaminen; ilmastonmuutos sekä eläimet) ja terveydellisistä syistä haluan pistää koneistoon parempaa polttoainetta, voida paremmin kaikin puolin, ja tehdä oman osani muutoksen kannalta tässä maailmassa, vaikka ehkä nyt on jo myöhäistä koko maapallolle.. mutta, teen oman osuuteeni.))